Ensimmäistä kertaa ikinä kansainvälisessä konferenssissa - Eurooppa-kokouksessa eli tässä harrastuksessa rakastetusti lyhennettynä EC:ssä Malagassa. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että en ole aiemmin innostunut juurikaan kansainvälisistä kokouksista. En ole ollut vastuullisuussyistä muussakaan elämässä kovin aktiivinen matkustaja, ja olen löytänyt toimintaan enemmän intoa monista muista osa-alueista, jolloin kansainvälisyys on jäänyt vähemmälle. En olisi lähtenyt koko konferenssiin, ellei debattijoukkueemme olisi voittanut ensin aluetason, sitten kansallisen tason kilpailua viime syksynä, ja ellei Suomen (ja Keskuspuiston) edustaminen olisi tuntunut kokemukselta, mitä ei voisi jättää väliin. Debatti toimikin itselläni porttina kansainvälisyyden äärelle, enkä nyt usko Malagan-kokemuksen jäävän viimeiseksi kansainväliseksi JCI-matkaksi.
Kerron tässä raportissa konferenssikokemuksestani eri osa-alueiden kautta, en kronologisessa järjestyksessä. Kuten kotimaisetkin konferenssimatkat, reissu oli varsin intensiivinen, ja päivät sekoittuivat jo pian kotiinpaluun jälkeen muistikuvissa toisiinsa. Matkalla vietettiin runsaasti aikaa sekä keskuspuistolaisten, EC:hen osallistuvien suomalaisten - joita oli huikeat yli 150, toiseksi eniten Euroopassa Sveitsin jälkeen - että tietenkin uusien kansainvälisten kamarituttavien kesken.
Päiväohjelmassa projektikoulutusta ja englantia kieli solmussa
Ehdin osallistua konferenssissa kahteen koulutukseen, mikä oli varsin kunnioitettava määrä siihen nähden, että aika meni tiiviisti myös debatin parissa. Koulutukset sisälsivät mukavasti työpajaelementtejä ja interaktiivisuutta. Ensimmäinen koulutus, otsikolla “The Next Era of Sustainable Leadership”, käsitteli johtamista ruumiillisuuden kautta: sitä, kuinka johtamistilanteissa voisi keskittyä olemaan vähemmän reaktiivinen ja enemmän yhteydessä ympäristöönsä. Harjoitimme koulutuksen aikana vierustoverin kanssa tajunnanvirtapohdiskelua siitä, kuinka voisin omassa hallitusroolissani esittää enemmän kysymyksiä projektipäälliköille avaten heille tien päättää asioista ja löytää ratkaisut itse. Suora kysymys “mitä odotat minulta?” olisi omalla kohdalla varmasti toisinaan parempi valinta kuin suljettu ja pitkä virke siitä, mitä jollekin asialle pitäisi mielestäni tehdä. Määränpäähän on monta reittiä.
Kerron tässä raportissa konferenssikokemuksestani eri osa-alueiden kautta, en kronologisessa järjestyksessä. Kuten kotimaisetkin konferenssimatkat, reissu oli varsin intensiivinen, ja päivät sekoittuivat jo pian kotiinpaluun jälkeen muistikuvissa toisiinsa. Matkalla vietettiin runsaasti aikaa sekä keskuspuistolaisten, EC:hen osallistuvien suomalaisten - joita oli huikeat yli 150, toiseksi eniten Euroopassa Sveitsin jälkeen - että tietenkin uusien kansainvälisten kamarituttavien kesken.
Päiväohjelmassa projektikoulutusta ja englantia kieli solmussa
Ehdin osallistua konferenssissa kahteen koulutukseen, mikä oli varsin kunnioitettava määrä siihen nähden, että aika meni tiiviisti myös debatin parissa. Koulutukset sisälsivät mukavasti työpajaelementtejä ja interaktiivisuutta. Ensimmäinen koulutus, otsikolla “The Next Era of Sustainable Leadership”, käsitteli johtamista ruumiillisuuden kautta: sitä, kuinka johtamistilanteissa voisi keskittyä olemaan vähemmän reaktiivinen ja enemmän yhteydessä ympäristöönsä. Harjoitimme koulutuksen aikana vierustoverin kanssa tajunnanvirtapohdiskelua siitä, kuinka voisin omassa hallitusroolissani esittää enemmän kysymyksiä projektipäälliköille avaten heille tien päättää asioista ja löytää ratkaisut itse. Suora kysymys “mitä odotat minulta?” olisi omalla kohdalla varmasti toisinaan parempi valinta kuin suljettu ja pitkä virke siitä, mitä jollekin asialle pitäisi mielestäni tehdä. Määränpäähän on monta reittiä.
Olin raivannut konferenssiohjelmasta myös tilaa osallistuakseni projektikoulutukseen COM-vuottani varten. Tämän koulutuksen aiheena olivat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (tuttavallisemmin SDG:t) ja niiden hyödyntäminen projektitoiminnassa. SDG:t olivatkin itselleni entuudestaan tuttuja, mutta tietokanta, josta niiden sisältämät alatavoitteet indikaattoreineen ja raportoituine tuloksineen löytyvät jokaisen valtion kohdalta, oli uusi ja todella kiinnostava. Samoin mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli Theory of change -viitekehys, jossa projektin suunnittelu alkoi pitkän aikavälin vision miettimisellä. Suunnittelimme työpajaosuudessa Zürichin kamarille esimerkkiprojektin, jolla Sveitsi voisi vähentää tavaran tuonnin päästöjä.
Ehdin myös ensikertalaisille tarkoitettuun First timers -ohjelmaan, jossa keskustelin suosikkikirjastani Petteri Kaniinista kirjan kotimaan edustajien eli brittien kanssa, sekä kuuntelemaan Creative Young Entrepreneur -pitchauskisan alkueriä. CYE ei ole kovin tunnettu Suomessa, mutta soisi sen olevan, niin mielenkiintoisia vastuullisen liiketoiminnan avauksia kilpailussa kuultiin. Kilpailun Eurooppa-tason voittaja saa 5 000 dollarin palkinnon oman liikeideansa edistämiseen.
Yksi tärkeä kohtaaminen oli niin ikään ensitapaaminen twinning-kamareidemme JCI Kennemerlandin (Hollanti), JCE Béziersin (Ranska) ja JCI Bruggen (Belgia) kanssa yhteisellä lounaalla. Näiden kolmen kamarin kanssa Keskuspuisto järjestää multi-twinningiä, eli vierailemme yhteisen viikonlopun merkeissä vuorovuosin jokaisen kamarin luona. Tänä vuonna on Keskuspuiston vuoro järjestää yhteinen twinning-viikonloppu, joka on tulossa elokuussa. Malagassa kohdattuja uusia tuttavuuksia onkin mukava kohdata siellä uudelleen.
Ehdin myös ensikertalaisille tarkoitettuun First timers -ohjelmaan, jossa keskustelin suosikkikirjastani Petteri Kaniinista kirjan kotimaan edustajien eli brittien kanssa, sekä kuuntelemaan Creative Young Entrepreneur -pitchauskisan alkueriä. CYE ei ole kovin tunnettu Suomessa, mutta soisi sen olevan, niin mielenkiintoisia vastuullisen liiketoiminnan avauksia kilpailussa kuultiin. Kilpailun Eurooppa-tason voittaja saa 5 000 dollarin palkinnon oman liikeideansa edistämiseen.
Yksi tärkeä kohtaaminen oli niin ikään ensitapaaminen twinning-kamareidemme JCI Kennemerlandin (Hollanti), JCE Béziersin (Ranska) ja JCI Bruggen (Belgia) kanssa yhteisellä lounaalla. Näiden kolmen kamarin kanssa Keskuspuisto järjestää multi-twinningiä, eli vierailemme yhteisen viikonlopun merkeissä vuorovuosin jokaisen kamarin luona. Tänä vuonna on Keskuspuiston vuoro järjestää yhteinen twinning-viikonloppu, joka on tulossa elokuussa. Malagassa kohdattuja uusia tuttavuuksia onkin mukava kohdata siellä uudelleen.
Debattikilpailu oli oppimiskokemus
Viikon kohokohta oli tietenkin debattikilpailu, johon osallistuimme kolmen hengen joukkueella Hennan (Perätalo) ja Lotan (Parisaari) kanssa. Kilpailimme ensin alkuerissä (aiheena “This House believes that going viral is not a measure of success”, olimme väittämän puolesta), josta pääsimme semifinaaliin voittaen Belgian joukkueen. Semifinaalissa debatoimme Tanskaa vastaan aiheella “This House believes that social media has made leadership more visible but less meaningful”, ollen tällä kertaa väittämää vastaan. Valitettavasti Tanskan joukkue oli tällä kertaa parempi, ja eteni finaaliin mestaruuden voittanutta Hollantia vastaan.
Debatti on monesta syystä samaan aikaan haastava ja palkitseva laji. Säännöt ja puheenvuorojen rakenteet ovat tarkat, ja niiden noudattamisen ohella jokaisen joukkueen puhujan tulee pitää vaikuttava ja hyvin rakennettu puheenvuoro. Väittämästä, josta debatoidaan, tulee määritellä kaikki asiat selkeästi, jotta ymmärretään väittelyn aihepiiri kunnolla. Ja Eurooppa-tason kilpailussa kaikki vedetään tietenkin vielä englanniksi!
Vaikka debattiin valmistautuminen vaatii paljon aikaa ja iso osa reissusta menee omaa suoritusta jännittäessä, oli matka itselleni äärimmäisen palkitseva. Tilanne, jossa pitää paineen alla valmistautua debatoimaan kymmenestä eri aiheesta englanniksi, opettaa tiimityöstä aivan uudella tavalla. Olenkin kiitollinen siitä, että juuri tällä tiimillä sain tämän matkan kokea - opimme valtavasti itsestämme ja toisistamme. En olisi myöskään uskonut kykeneväni pitämään sellaisia englanninkielisiä puheita lyhyellä valmistautumisella, kuin mihin sitten lopulta kykenin. Suomalaisten äänekäs kannustus ja yleisössä liehuvat Suomen liput siivittivät eteenpäin ja rohkaisivat niissä hetkissä, kun lavalle astuminen jännitti niin paljon, että meinasin pyörtyä. Sanomattakin selvää, että ensi syksynä olen kannustamassa ja tukemassa meidän seuraavia debatoijia heidän kilpailumatkallaan!
Viikon kohokohta oli tietenkin debattikilpailu, johon osallistuimme kolmen hengen joukkueella Hennan (Perätalo) ja Lotan (Parisaari) kanssa. Kilpailimme ensin alkuerissä (aiheena “This House believes that going viral is not a measure of success”, olimme väittämän puolesta), josta pääsimme semifinaaliin voittaen Belgian joukkueen. Semifinaalissa debatoimme Tanskaa vastaan aiheella “This House believes that social media has made leadership more visible but less meaningful”, ollen tällä kertaa väittämää vastaan. Valitettavasti Tanskan joukkue oli tällä kertaa parempi, ja eteni finaaliin mestaruuden voittanutta Hollantia vastaan.
Debatti on monesta syystä samaan aikaan haastava ja palkitseva laji. Säännöt ja puheenvuorojen rakenteet ovat tarkat, ja niiden noudattamisen ohella jokaisen joukkueen puhujan tulee pitää vaikuttava ja hyvin rakennettu puheenvuoro. Väittämästä, josta debatoidaan, tulee määritellä kaikki asiat selkeästi, jotta ymmärretään väittelyn aihepiiri kunnolla. Ja Eurooppa-tason kilpailussa kaikki vedetään tietenkin vielä englanniksi!
Vaikka debattiin valmistautuminen vaatii paljon aikaa ja iso osa reissusta menee omaa suoritusta jännittäessä, oli matka itselleni äärimmäisen palkitseva. Tilanne, jossa pitää paineen alla valmistautua debatoimaan kymmenestä eri aiheesta englanniksi, opettaa tiimityöstä aivan uudella tavalla. Olenkin kiitollinen siitä, että juuri tällä tiimillä sain tämän matkan kokea - opimme valtavasti itsestämme ja toisistamme. En olisi myöskään uskonut kykeneväni pitämään sellaisia englanninkielisiä puheita lyhyellä valmistautumisella, kuin mihin sitten lopulta kykenin. Suomalaisten äänekäs kannustus ja yleisössä liehuvat Suomen liput siivittivät eteenpäin ja rohkaisivat niissä hetkissä, kun lavalle astuminen jännitti niin paljon, että meinasin pyörtyä. Sanomattakin selvää, että ensi syksynä olen kannustamassa ja tukemassa meidän seuraavia debatoijia heidän kilpailumatkallaan!
Opening Ceremony, Orange Night, European Village… ja muut ihmeellisen kuuloiset iltaohjelmat
Eurooppa-kokouksessa on paljon erilaisia ohjelmanumeroita, joista ensikertalaisena ei ollut etukäteen mitään hajua. Useimmiten näissä ohjelmissa liikuttiin Suomen väreihin pukeutuneina tai Suomea esille tuoden. Avajaisissa eli Opening Ceremonyssa julistettiin konferenssi alkaneeksi ja juhlittiin kuten tulojuhlassa ikään. Orange Night puolestaan tarkoitti ensi vuoden Eurooppa-kokouksen järjestäjämaa Hollannin järjestämiä, kokouksen markkinointiin tähtääviä bileitä, joissa koin ensimmäisen 2010-luvun alun soittolistan tuoman ilon (miksei JCI-tapahtumissa ole enemmän nollari- ja kymmenluvun soittolistoja, olemmehan nykyään tämän musiikin ikonisinta kuluttajasukupolvea?). European Villagessa jokaisella kokoukseen osallistuvalla maalla oli oma pöytänsä, jossa tarjoiltiin omasta kotimaasta peräisin olevia ruoka- ja juomatuotteita muille. Suosikkejani olivat saksalaiset erimakuiset suolakurkut (tietenkin kojusta sai suolakurkkupinssin) sekä hollantilaiset vohvelit!
Viimeisen illan gaala oli mielenkiintoinen kokemus laajuudessaan ja palkintojenjaon suuressa nopeudessaan. Palkintojenjako toi mainetta Keskuspuistolle, kun mentorointiprojekti, jonka projektipäällikkönä toimin, pääsi Euroopan top3:een kategoriassa “Best Local Individual Development Program.” Hetken verran ehdin jo jännittää, pääseekö marssimaan lavalle, mutta valitettavasti tällä kertaa voittoa ei tullut.
Eurooppa-kokouksessa on paljon erilaisia ohjelmanumeroita, joista ensikertalaisena ei ollut etukäteen mitään hajua. Useimmiten näissä ohjelmissa liikuttiin Suomen väreihin pukeutuneina tai Suomea esille tuoden. Avajaisissa eli Opening Ceremonyssa julistettiin konferenssi alkaneeksi ja juhlittiin kuten tulojuhlassa ikään. Orange Night puolestaan tarkoitti ensi vuoden Eurooppa-kokouksen järjestäjämaa Hollannin järjestämiä, kokouksen markkinointiin tähtääviä bileitä, joissa koin ensimmäisen 2010-luvun alun soittolistan tuoman ilon (miksei JCI-tapahtumissa ole enemmän nollari- ja kymmenluvun soittolistoja, olemmehan nykyään tämän musiikin ikonisinta kuluttajasukupolvea?). European Villagessa jokaisella kokoukseen osallistuvalla maalla oli oma pöytänsä, jossa tarjoiltiin omasta kotimaasta peräisin olevia ruoka- ja juomatuotteita muille. Suosikkejani olivat saksalaiset erimakuiset suolakurkut (tietenkin kojusta sai suolakurkkupinssin) sekä hollantilaiset vohvelit!
Viimeisen illan gaala oli mielenkiintoinen kokemus laajuudessaan ja palkintojenjaon suuressa nopeudessaan. Palkintojenjako toi mainetta Keskuspuistolle, kun mentorointiprojekti, jonka projektipäällikkönä toimin, pääsi Euroopan top3:een kategoriassa “Best Local Individual Development Program.” Hetken verran ehdin jo jännittää, pääseekö marssimaan lavalle, mutta valitettavasti tällä kertaa voittoa ei tullut.
Entä ehdinkö Picasso-museoon? No en
Tällä kertaa matkailunähtävyydet jäivät konferenssiosallistumisen vuoksi vähäisiksi, vaikka suuri osa suomalaisista osallistujista matkustikin paikalle etukäteen ehtiäkseen tutustua myös alueen nähtävyyksiin. Ehdin kuitenkin ihmetellä keskustan arkkitehtuuria ja istua tietenkin kahviloissa.
Kuten jokaiselle matkalle, mahtui myös tähän reissuun runsaasti sattumuksia toimimattomista maksuvälineistä ravintolaruoan saatavuusongelmiin. Hetkittäin hiljattain kuulemani käsite nuorkauppakamaritoiminnasta “kakkostyypin hauskana”, jossa ensin harmittaa ja jälkikäteen naurattaa, toteutui useita kertoja. Näitä kommelluksia kelpaa muistella vanhana, ja toivottavasti samat ihmiset ovat silloin vielä mukana elämässä jakamassa nämä lopulta hyvät muistot.
Voin suositella jokaiselle ennakkoluuloisellekin kansainvälisiä konferensseja ja uteliasta asennetta niiden sisältöjä kohtaan. Uskon osallistuvani moiseen toistekin, ja ensi vuoden EC järjestetäänkin kesäkuussa Hollannin Haagissa. Alla olevassa kuvassa Keskuspuiston porukkaa poseeraakin ensi vuoden EC:n konferenssipäällikkö Tessa van den Dolderin - joka on twinning-kamarimme jäsen - sekä kokousjärjestäjän avaimen kanssa.
Tällä kertaa matkailunähtävyydet jäivät konferenssiosallistumisen vuoksi vähäisiksi, vaikka suuri osa suomalaisista osallistujista matkustikin paikalle etukäteen ehtiäkseen tutustua myös alueen nähtävyyksiin. Ehdin kuitenkin ihmetellä keskustan arkkitehtuuria ja istua tietenkin kahviloissa.
Kuten jokaiselle matkalle, mahtui myös tähän reissuun runsaasti sattumuksia toimimattomista maksuvälineistä ravintolaruoan saatavuusongelmiin. Hetkittäin hiljattain kuulemani käsite nuorkauppakamaritoiminnasta “kakkostyypin hauskana”, jossa ensin harmittaa ja jälkikäteen naurattaa, toteutui useita kertoja. Näitä kommelluksia kelpaa muistella vanhana, ja toivottavasti samat ihmiset ovat silloin vielä mukana elämässä jakamassa nämä lopulta hyvät muistot.
Voin suositella jokaiselle ennakkoluuloisellekin kansainvälisiä konferensseja ja uteliasta asennetta niiden sisältöjä kohtaan. Uskon osallistuvani moiseen toistekin, ja ensi vuoden EC järjestetäänkin kesäkuussa Hollannin Haagissa. Alla olevassa kuvassa Keskuspuiston porukkaa poseeraakin ensi vuoden EC:n konferenssipäällikkö Tessa van den Dolderin - joka on twinning-kamarimme jäsen - sekä kokousjärjestäjän avaimen kanssa.
